Duokymi
MA
10.12.2018
Päivän sää
Lue lisää Ankkuri PK-Lehti
 

17.11.2018 00:00

Pirtulle oma vene

MUSEO Pekka Kiiski voi näyttää, kuinka spriitä salakuljetettiin.

Kyltti julkisivussa sen kertoo: tähän tulee Pirtumuseo Kotka. Pekka Kiiski ei tohdi vielä luvata, milloin se avataan.
–Minulla kun on noita muitakin projekteja, Kiiski letkauttaa ja nyökkää oikealle.
–Kuten tuokin.
Museon tiloissa Madesalmen rannalla Mussalossa on väliaikaisesti myös miehen vastikään hankkima vanha Tiiskeri-vene. Kaunotar pitää ehostaa ensi kesäksi Kotkan Puuvenemessuille.

Peremmällä kiiltelee kunnostettu kulkuri.
–Kiiskin veljekset rakensivat sen vuonna 1928 (Pyhtään) Heinlahdessa. Löysin sen vuonna 1992 toiselta puolelta Suomea rapakunnossa.
Pekka Kiiski paljastaa, että alkujaan vene tehtiin varta vasten pirtua kuljettamaan. Siinä ei ole edes penkkejä. Tila valjastettiin peltikanistereille.
–Moni nykyään väittää, että omistaa oikean pirtuveneen, mutta..., mies tuhahtaa.
Kiisket hankkivat veneeseen lentokoneen moottorin. Todisteeksi Pekka Kiiski nappaa esiin kopion Aeron (nykyään Finnair) kuitista. Moottorin hinta oli 25 000 markkaa.
Tulli ei saanut venettä koskaan kiinni itse teossa. Sen huippunopeus oli noin 33 solmua.
–Tuotekehitystä, oli sitä silloinkin.

Kiiturin vieressä Pekka Kiiskellä on pirtutorpedon aihio, sekin esimerkki tuotekehityksestä. Hitaammat veneet hinasivat torpedoa perässään veden pinnan alapuolella. Virkavallan uhatessa torpedo irrotettiin ja se upposi.
Laiteeseen oli kuitenkin kytketty liimakorkki köysineen. Jos korkki tunteja myöhemmin putkahti pintaan, pystyttiin saalis hyvässä lykyssä hakemaan takaisin. Ja vaikka sitä ei enää saatukaan nostetuksi, vältyttiin näin rangaistuksilta: valtio takavarikoi kiinni jääneiden kuljetuskaluston.
Arvioiden mukaan vain noin 10 prosenttia pirtun kuljetuksista narahti.

Vastoin yleistä mielikuvaa Virosta juomaa rahdattiin vähäisesti. Pekka Kiiski havainnollistaa reitit vuoden 1928 Suomenlahtea esittävän kartan äärellä.
Entiset rahtilaivat ja raihnaiset kalastusalukset hakivat pirtua muun muassa Danzigista (nykyään Gdansk) ja Saksan Kielistä. Ne ankkuroituivat juuri Suomen aluevesirajojen ulkopuolelle.
Kartan ja alusten kuvien vieressä on muun muassa kopio Suomen viranomaisten listasta vuoden 1929 avovesikaudelta; tiedot lasteista he saivat lähtösatamista. Kohti Suomea lähti tuolloin noista satamista 29 pirtulastia. Esimerkiksi Duben-alus rahtasi kerralla enimmillään 600 000 litraa 96-prosenttista ainetta Suomen janoisille.

Mereltä tavaran matka jatkui mantereelle. Mitä syvemmälle sisämaahan mentiin, pirtun hinta nousi. Tarvittiin kuljetuskalustoa.
Kiiski on hankkinut pirtumuseoonsa rahtauksessa käytetyn Chrysler Imperial -henkilöauton vuodelta 1929. Tehoa siinä oli 100 hevosvoimaa. Auto on hyvässä kunnossa alkuperäisiä rekisterikilpiä myöten.

Vuonna 1941 syntynyt Kiiski kertoo, että hän kiinnostui pirtuajoista vuosikymmeniä sitten. Syynä ei ollut vain sukutausta ja kuullut tarinat. Hän keräsi materiaalia, esineiden ohella viranomaistietoa ja valokuvia.
Museoajatus virittyi siitäkin, kun hän havahtui, kuinka kieltolakiaikaan (1919–1932) liittynyttä laajaa pirtun salakuljetusta on selvitetty vähän.
–Onhan niitä tutkittu paljon vähäpätöisempiäkin seikkoja, Pekka Kiiski tokaisee.
PAAVO VANIALA