Duokymi
PE
16.11.2018
Päivän sää
Lue lisää Ankkuri PK-Lehti
 

20.10.2018 00:00

Nelkkiä, kuurupiiloa, Zorro-leikkejä

MUISTOT Muistojen Teatteri palauttaa mieleen 1950-luvun kotkalaislasten leikit ja touhut. Salme Viljanen, Kristina Lindqvist, Ari Kauhanen ja Leonie Hohenthal-Antin toivat katsojien mieleen monia iloisia muistoja.

Muistojen Teatterin uusi esitys ”Oi niitä aikoja” kertoo vallan viehättävällä tavalla kotkalaisten lasten ja nuorten elämästä 1950-luvulla.
Muistojen teatterin näyttelijät Salme Viljanen, Kristina Lindqvist ja Ari Kauhanen kertovat kukin omista muistoistaan. Käsikirjoituksen on muistojen pohjalta tehnyt ohjaaja, esityksessä mukana oleva Leonie Hohenthal-Antin.

Ari Kauhanen asui vanhassa Postitalossa.
–Tytöt ja pojat leikkivät siellä yhdessä. Talon vieressä olevalla kalliolla leikittiin rosvoa ja poliisia. Talvella Pikku-Palotorninvuorelta lähti hyppyrimäki meidän pihalle, ja Postin liukumäkeä laskettiin pahvin päällä, isompana sitten seisaallaan ja päässä Suave-hiusrasvaa…
–Zorro oli meidän sankari. Kino-Rioon jonotettiin elokuviin. Kerran Zorro joutui elokuvan lopussa pahaan pulaan. Koko viikon mietin, mitä Zorrolle käy. Seuraavassa leffassa hän sai jostakin tiiliskiven ja selvisi pulasta. Sitten Postitalon C-rapussa taas jaettiin hukit ja mie sain olla leikissä Zorro. Se oli upeaa.
–Aina kun lähdin ulos, äiti pisti käteeni omenan. Siksi sain lempinimen Omena, ja se seuraa minua vieläkin, Kauhanen muistelee.
Salme Viljasen lapsuus kului Puistolassa.
–Mansikkalahdessa oli puistotäti kymmenestä kahteen. Kävin ostamassa Paalasen kaupasta puolen litran läkkikannulla eväsmaitoa mukaan. Joskus saimme sitruunasoodaa. Me leikimme polttopalloa ja muuta ja sitten me uitiin…
–Kuusitiellä pelattiin neljää maalia eli nelkkiä, ja likat heittivät lasista konaa ruutuihin ja kinkkasivat. Leikittiin ”vettä kengässä” ja ”ei juu vaarin housut”… Sadepäivinä tehtiin paperinukeille vaatteita.
–Puistolan tytöillä oli hienoja ”jätepaperinukkeja”. Kauniin nuken sai, kun keräsi tarpeeksi jätepaperia. Mutta se oli vaikeaa, kun ihmisille ei tullut lehtiä.

Kristina Lindqvist asui lapsena Metsolassa.
–Se oli köyhää, mutta onnellista aikaa. Käytiin soutuveneellä Aittakorvessa, jossa ei vielä ollut rakennuksia ja tuotiin sieltä polttopuita, luudanvarpuja ja marjoja. Yleisessä saunassa käytiin Metsolan Rastaantiellä.
–Markus-sedän lastenohjelmat olivat meille tärkeitä. Kerran hän pyysi lapsilta kortteja radioon. Tein kortin, tungin sen meidän radioon, joka alkoi kärytä. Kortti siis kävi radiossa mutta ei sitä koskaan siellä luettu.

Leonie Hohenthal-Antin asui puutalokorttelissa Ruotsinsalmenkatu 18:ssa.
–Talonmies teki meille luistinradan pihalle. Poikien kanssa leikin rosvoa ja poliisia. Palotorninvuorelta laskettiin pahvien päällä alas, ja keväällä uitettiin sieltä puupaloja. Tyttöjen kanssa sumplittiin valokuvia rapussa ja pihalla leikittiin sokkoleikkiä ja kuurupiiloa.
Ulla-Maija Sievinen

Seuraavat Muistojen teatterin Oi niitä aikoja -esitykset, joihin kaikkiin on vapaa pääsy: Maanantai 22.10. klo 17.30 Karhuvuoren kirjastossa; torstai 25.10. klo 17.30 Karhulan kirjastossa; keskiviikkona 31.10. klo 18.00 Vellamossa.