Duokymi
MA
29.5.2017
Päivän sää
Lue lisää Ankkuri PK-Lehti
 

29.3.2017 00:00

Eskon putki katkeaa

Esko Almgrenin uraan mahtuu niin jokunen kirja, kabinetteja kuin yksi luoti – ja melkein 52 vuotta valtuustoa.

Elettiin kevättä 1991. Esko Almgren ja puolisonsa Kaarina (s. Wahlroos) päättävät, että lounaan jälkeen pidetään päivittäin lukutuokio. Esko lukee ääneen kirjaa, Kaarina neuloo.
Tuokioihin antoivat mahdollisuuden äänestäjät. Almgren putosi eduskunnasta kolmen kauden jälkeen.
–Kyllä se sattui, Almgren myöntää.
Kaarina oli murheissaan miehensä puolesta, mutta myös sydämessään iloinen. Politiikka oli vienyt puolison niin, ettei tätä juuri kotona näkynyt. Ensin vuonna 1978 Suomen Kristillisen Liiton puoluesihteeriksi, seuraavana vuonna myös kansanedustajaksi ja lopulta puolueen puheenjohtajaksi. Tästä tehtävästä Almgren luopui vuonna 1989.
Lukutuokiot jatkuivat aina Kaarinan kuolemaan vuonna 2010. Siihen mennessä Esko ehti lukea ääneen 186 kirjaa.
–Viimeinen jäi muutamaa sivua vaille, Esko Almgren muistelee kaihoisasti.

Neljä vuotta ennen lukutuokioiden aloittamista tilanne oli toisenlainen. Porvarileiri oli voittanut kevään 1987 eduskuntavaalit.
Heti vaalien jälkeen Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen kutsui Kristillisen liiton puheenjohtajan Helsingissä hotelli Vaakunan kabinettiin 709.
Väyrysen lisäksi paikalla olivat kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen ja RKP:n Christoffer Taxell. Tämä kolmikko oli jo joulukuussa 1986 tehnyt kassakaappisopimuksen: maahan piti perustettaman porvarihallitus. SKL tarvittiin vahvistamaan hallituspohjan enemmistöä eduskunnassa.
Almgren tunnustaa, että ajatus ministeriydestä hiveli.
–Kuvittelin, että opetusministeriö on luonteva paikka entiselle rehtorille.
Presidentti Mauno Koivisto ja kokoomuksen vahva mies Harri Holkeri kuitenkin kävelivät Väyrysen suunnitelman yli ja maahan koottiin sinipunahallitus.
Samankaltaisiin tilanteisiin Esko Almgren oli toki tottunut politiikassa jo aiemmin. Yhden tällaisen hän sai tuta keväällä 1975 ollessaan kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana. Kampanjan aikana koetut johtivat siihen, että Almgren vaihtoi puoluetta Kristilliseen liittoon, joka ”perusolemukseltaan vastasi paremmin arvojani”.
Herrasmiehenä hän myös erosi Kotkan kaupunginvaltuustosta, vaikka olisi vain voinut muuttaa pulpettinsa SKL:n puolelle. Näin vuoden 1965 alusta alkanut ja nyt päättyvä valtuutetun ura ei ole yhtenäinen, siihen tuli neljän kuukauden tauko.

Monille tuotti sielullisia vammoja sotalapseksi joutuminen. Kahdeksanlapsisen sisarussarjan kaksi nuorinta, Esko ja pikkuveljensä Heikki lähetettiin Kotkasta kevättalvella 1944 turvaan Pohjois-Ruotsiin Lyckseleen. Takaisin he tulivat elokuussa 1945.
–Se oli lapsuuteni onnellisinta aikaa, Esko Almgren kuvailee.
Koviakin Almgren sai sota-aikana kokea.
Keittiöstä ja yhdestä huoneesta koostuvassa perheen asunnossa Puistotien varrella vieraili perheeen vävy, luutnantti. Hän jätti sinne taskuaseen, jonka ei pitänyt toimia. Vesselithän siitä kiinnostuivat ja Hannu-veljen kädessä se pamahti. Luoti lävisti Eskon vatsan. Nopea leikkaus pelasti kahdeksanvuotiaan hengen, hän selvisi jopa vatsakalvontulehduksesta.
Syksyllä 1942 perheen Anni-äiti meni Gutzeitille töihin. Vain parin viikon kuluttua hän menehtyi työtapaturmassa. Tämän seurauksena perheen Vilho-isä löysi tiensä Kotkan vapaakirkkoon ja kaitsi sinne poikansakin.
–Siitä saakka Suomen Vapaakirkko ja Kotkan vapaaseurakunta ovat olleet luonteva osa elämääni, Esko Almgren kertoo.
PAAVO VANIALA
paavo.vaniala @ kymp.net